Mitä on hiilineutraali aluerakentaminen?

Suomi on asettanut tavoitteeksi olla hiilineutraali vuonna 2035. Mutta mitä hiilineutraalius oikein tarkoittaa rakentamisessa, saati alueiden rakentamisessa?

Hiilineutraaleille rakennuksille on olemassa Finnish Green Building Councilin laatima määritelmäluonnos, joka pohjautuu ympäristöministeriön rakennusten hiilijalanjäljen arviointimenetelmään. Sen sijaan sille, mitä hiilineutraalius alueiden tasolla oikein tarkoittaa, ei ole Suomessa vielä yleisesti hyväksyttyä määritelmää.

Useat tahot kaupungeista maanomistajiin painivat parhaillaan tämän kysymyksen äärellä. Muun muassa Aalto-yliopiston REAL 2030-tutkimushankkeen loppuraportissa osoitetaan, että kaupungeilla on suuri tarve hiilijalanjäljen laskentamenetelmien kehittämiselle, jotta laskelmia hiilipäästövaikutuksista voitaisiin hyödyntää kaavoituksen vaihtoehtojen vertailussa.

Selvitimme: Miten hiilineutraalius eri alueilla on nyt määritelty?

A-Insinööreissä selvitettiin aluerakentajien nykyisin käyttämiä hiilineutraaliuden määritelmiä, laskentatapoja sekä hiilineutraaliuuteen tähtääviä toimenpiteitä. Asiantuntijamme Marjaana Alangon toukokuussa 2021 valmistunut ansiokas opinnäytetyö Hiilineutraali aluerakentaminen: määritelmien, tavoitteiden ja toimenpiteiden tarkastelu case-alueiden kautta tarkastelee kuutta suomalaista hiilineutraaliksi kutsuttua case-aluetta.

Tutkimus osoitti, että mikään alue ei tavoitellut koko elinkaaren aikaista hiilineutraaliutta eikä hiilineutraaliutta oltu varsinaisesti määritelty. Myös se, mitä hiilijalanjälkilaskelmilla laskettiin, vaihteli paljon.

Suppeimmillaan hiilijalanjälkeen sisällytettiin rakennusmateriaalien hiilijalanjälki, kun taas joissain tapauksissa päästölaskelmat oli laadittu rakennusten rakentamisen ja energiankulutuksen lisäksi myös infra- ja esirakentamiselle sekä henkilöliikenteelle, laajimmillaan vielä alueen asukkaiden kuluttamille palveluille ja tuotteille.

Joissain tapauksissa oli huomioitu myös maankäytön muutosten vaikutus kasvillisuuden ja maaperän hiilinieluun.

Kuten Marjaana Alanko työssään pohtii: Koska alueet laskevat hiilijalanjäljen varsin eri tavoilla, alueita on mahdotonta vertailla keskenään, saati sanoa mitään alueiden hiilijalanjäljen oikeasta, tavoiteltavasta tasosta.

Suomessa tarvittaisiin siis kipeästi määritelmä sille, minkälaisilla menetelmillä ja rajauksilla aluetason hiilineutraaliutta pitäisi tarkastella eli mitä alueiden tai kaupunginosien hiilipäästöihin (hiilijalanjälkeen) lasketaan mukaan, mitä puolestaan voidaan lukea eduksi ilmastohyötyinä (hiilikädenjälkenä).

Vantaan Aviapolis ja muut edelläkävijät näyttämässä mallia

Jotkut kaupungit ja kunnat ovat lähteneet kunnianhimoisesti edistämään hiilineutraaliustavoitteitaan myös aluerakentamisessa. Esimerkiksi Vantaan kaupunki toteuttaa Aviapoliksen alueella uutta toimintamallia hiilineutraaliuden saavuttamiseksi: asemakaavahankkeissa edellytetään hiilineutraaliusselvityksiä, joissa tarkastellaan aluerakentamisen elinkaaren aikaisia päästöjä. 

Hiilineutraaliusselvitysten avulla saadaan arvokasta tietoa rakentamisen ja elämisen eri osa-alueiden vaikutuksista alueen kokonaishiilijalanjälkeen. Tiedon lisäämisen lisäksi selvityksillä edistetään myös keskustelua siitä, millaisilla keinoilla hiilineutraaleja ratkaisuja pitäisi ohjata.

Kaupunkien ja kuntien keinovalikoimaan kuuluvat mm. hiilineutraaliustavoitteiden huomioiminen asemakaavamääräyksissä sekä tontinluovutusehdoissa ja -kilpailuissa. Näitä mahdollisuuksia ja haasteita on valotettu hyvin aiemmin mainitussa REAL2030-hankkeen tulosraportissa.

Kaavoituksen yhteydessä laadittu hiilineutraaliusselvitys on myös yksityisille maanomistajille silmiä avaava ja innostavakin lähtökohta tarttua ilmastovaikutusten ohjaamiseen. Lue lisää: Miten ohjaat hanketta vähähiilisyyteen?

Hiilineutraaliusselvityksillä kohti hiilineutraaleja ratkaisuja

Alueita koskevissa hiilineutraaliusselvityksissä on tärkeä vertailla esimerkiksi energiajärjestelmien, rakennusmateriaalien ja infrarakentamisen eri vaihtoehtoja. Näin saadaan jo varhaisessa vaiheessa ymmärrystä siitä, mitkä ovat tehokkaimmat keinot vaikuttaa koko alueen elinkaaren aikaiseen hiilijalanjälkeen.

Kokonaisuutta tarkastelemalla vältytään lisäksi osaoptimoinnilta. Vaikka itse rakennukset suunniteltaisiin ja rakennettaisiin elinkaareltaan vähähiilisiksi, ei alueella silti saavuteta merkittäviä hiilipäästösäästöjä, jos rakentaminen vaatii massiivista infra- ja esirakentamista, tai jos asukkailla ei ole mahdollisuutta käyttää vähäpäästöisiä liikkumismuotoja.

Epäsuotuisat pohjaolosuhteet kasvattavat aluerakentamisen hiilijalanjälkeä merkittävästi. Jos tähän pystytään vaikuttamaan esimerkiksi rakennusten sijoittelulla, mahdollisuudet on tärkeä tunnistaa kaavoituksen yhteydessä.

A-Insinöörien Vantaan kaupungin asemakaavoitushanketta varten laatimassa aluerakentamisen hiilineutraaliusselvityksessä tunnistetiin keinoja, joilla voidaan päästä noin 26 prosentin päästövähennykseen perustason ratkaisuun verrattuna. Hiilineutraaliudesta oltiin tässäkin laskelmassa kuitenkin vielä kaukana: minimiskenaariossakin hiilikädenjälki kattoi vain noin puolet hiilijalanjäljestä, kun hiilineutraalissa tapauksessa näiden voisi olettaa olevan saman suuruiset.

Selvää on, että rakentamisessa kaivataan edelleen kipeästi uusia hiilineutraaliutta edistäviä ratkaisuja, oli kyseessä sitten hiilipäästöjen vähentäminen tai myönteisten ilmastovaikutusten synnyttäminen.

Katso ja lataa Rohkeasti parempaa -seminaariesitys aiheesta!

Kirjoittaja, tekniikan tohtori Hannele Ahvenniemi on A-Insinöörien vähähiilisen rakennuttamisen asiantuntija. Hän on tuoreessa väitöskirjassaan pureutunut kaupunkien hiilineutraaliustavoitteiden saavuttamisen keinoihin.