”Melu kuuluu kuvaan” – tutkimus selvittää meluntorjunnan esteitä teollisuudessa

Teollisuuden meluntorjunnan tilannetta sekä parantamisen keinoja selvitetään parhaillaan meneillään olevassa tutkimushankkeessa. A-Insinöörien ja Humanistisen ammattikorkeakoulun (Humak) tutkimuksessa tarkastellaan akustiikan ja tekniikan rinnalla myös kulttuuria ja ihmisten kanssakäymistä neljässä suomalaisessa teollisuusyrityksessä.

Kyseessä on ensimmäinen työpaikkojen meluntorjuntaa koskeva laajempi tutkimus 2000-luvulla.

Tehtyjen kartoitusten perusteella voi olettaa, että haitalliselle melulle altistuu päivittäin edelleen iso osa teollisuustyöntekijöistä – siitäkin huolimatta, että henkilösuojainten käyttö on yrityksissä edistynyt.

– Työntekijöiden päivittäiset meluannokset vaihtelivat 71:sta 103 desibeliin, ja yli puolet ylitti arvon, jonka mukaan pitäisi ryhtyä torjuntatoimiin. Päivittäinen melualtistus voi nousta korkeaksi etenkin käsin tapahtuvassa kokoonpanotyössä, kuten hitsauksessa tai paineilmapuhdistuksessa. Valvomoissa tilanne on suhteellisen hyvä, erityisasiantuntija Rauno Pääkkönen A-Insinööreistä tiivistää.

Jos melutaso on työssä päivittäin 90 dB, joka kymmenennellä työntekijöistä alkaa esiintyä kuulovaurioita 10–20 vuoden jälkeen. Melun vaikutukset huomataan yleensä viiveellä.

– Stressiä, väsymystä tai ärtyneisyyttä ei osata yhdistää meluun. Melulla ja sen torjunnalla on suuri merkitys yleiseen työhyvinvointiin, erityisasiantuntija Esa Nousiainen A-Insinööreistä sanoo.

”Melusta ei ole helppo nostaa meteliä”

Hankkeen ns. interventiotutkimuksessa pyritään tunnistamaan tekijöitä, jotka estävät meluntorjunnan toteuttamista. Humakin tutkimusryhmä on haastatellut yritysten työsuojeluhenkilöitä, työntekijöitä ja työnjohtoa sekä havainnoinut tuotannon organisointia.

– Näyttää siltä, että melu mielletään teollisuustoimintaan kuuluvaksi piirteeksi. Siihen totutaan, eikä sen ajatella olevan merkittävä ongelma. Eri ammattiryhmät ja työpaikat suhtautuvat meluun erilaisilla toleransseilla, yliopettaja Anu Järvensivu Humanistisesta ammattikorkeakoulusta kertoo. Tarkempia tuloksia on luvassa syksyllä.

Melusta ei ole helppo nostaa meteliä. Tuottavuusvaatimus ajaa meluntorjunnan investointien vähyyteen. Kaikki turha melu pitää kuitenkin saada pois ja keinovalikoimaa on, sanovat asiantuntijat.

– Kun esimerkiksi rakennetaan kokoonpanohalleja, olisi tärkeä huolehtia rakenteiden melunvaimennuksesta. Tutkituissa tiloissa noin puolet täyttää tämän vaatimuksen. Melunvaimennuksen parantamisen ja meluisten työvaiheiden äänieristämisen lisäksi myös henkilösuojainten valinta vaatii huolellisesta suunnittelua, Esa Nousiainen luettelee.

– Radiokuulokkeet ja vastamelukuulokkeet eivät muista hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta täytä henkilösuojaimen vaatimuksia. Niiden käyttö ei saa johtaa käsitykseen, että kuulonsuojaus olisi hoidettu.

Kesäkuussa 2021 käynnistynyttä, kaksivuotista tutkimusprojektia rahoittaa Työsuojelurahasto. Tarkoituksena on luoda työpaikoille meluntorjunnan toteuttamiseen toimintamalli, joka tunnistaa myös estävät tekijät.

– Tavoitteenamme on, että teollisuusyritykset voivat nojata malliin niin teknisen meluntorjunnan toteutuksessa, henkilösuojainten valinnassa kuin meluntorjunnan investointien suunnittelussa ja perustelemisessa, Esa Nousiainen sanoo.

Tutkimuksessa ovat mukana teollisuuden alan yritykset AGCO Power, Fiskars Group Iittalan lasitehdas, JTK Power sekä SSAB:n Raahen terästehdas.

Lisätietoja:
Esa Nousiainen, teollisuusakustiikan erikoisasiantuntija, A-Insinöörit
puh. 040 728 9216
esa.nousiainen@ains.fi

Anu Järvensivu, yliopettaja, Humanistinen ammattikorkeakoulu
puh. 040 708 1270
anu.jarvensivu@humak.fi