Muuttuva ilmasto lisää rakennusten riskejä 

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ei ole vielä rakentamisessa arkipäivää, mutta välttämätöntä se olisi: Ilmasto muuttuu IPCC-ilmastopaneelin mukaan pessimistisimpiäkin oletuksia nopeammin. Sään ääri-ilmiöt, kuten rankkasateet ja helleaallot, lisääntyvät, ja ilmasto tulee Suomessa muistuttamaan lämpötilansa puolesta Unkaria, sateidensa puolesta Britanniaa.

Erityinen haaste kosteuden lisääminen on rakennusten ulkovaipparakenteille, jotka altistuvat aiempaan useammin voimakkaammalle viistosateelle. Kuivumisolosuhteiden heikkeneminen puolestaan lisää rakenteiden homehtumisriskiä.

Julkisivurakenteet tulisikin jatkossa suunnitella ja korjata niin, että ne pääsevät tuulettumaan. Hyvän rakennusfysikaalisen toimivuuden edellytyksiä ovat ulkoverhouksen takana olevan avoimen tuuletusraon lisäksi viistosadetta heikosti läpäisevä julkisivupinta sekä heikosti homehtuvat materiaalit.

Erityisen hankalassa asemassa ovat rakenteet, joilla on haasteita jo nykyisin. Tällaisia ovat mm. vanhemmat tiili-villa-tiili-rakenteet, joissa ulkoverhouksen ja lämmöneristeen välissä ei joko ole tuuletusrakoa ollenkaan tai se on tukkeutunut. Myös uudet kuorimuuraukset voivat kohdata tulevaisuuden ilmastossa haasteita. Ne ovat kuitenkin ratkaistavissa tuuletusrakoon asennettavalla ns. sadetakkipellillä.

Rakenneliittymien detaljien suunnittelussa ja toteutuksessa tarvitaan aiempaa suurempaa paneutumista, jotta viistosateiden painama vesikalvo ei pääse kastelemaan rakennetta. Julkisivun vedenpitävyyden lisäksi korostuu myös julkisivupinnan takana olevien runko- ja lämmöneristysrakenteiden suojaus.

Ei ole yllätys, että ilmastoasiat olivat vahvasti keskiössä Rakennusfysiikka 2023 -seminaarissa eri näkökulmista. Keynote-puheenvuoron pitänyt kanadalainen tohtori ja tutkija Michael A. Lacasse (National Research Council Canada) muistutti, että vaikutukset tulevat olemaan sitä merkittävämmät, mitä pohjoisempaa aluetta tarkastellaan. Hän nosti esityksessään esiin ulkovaipparakenteiden kestävyyden lisäksi kesäajalla tapahtuvan rakennusten ylilämpenemisen.

Ylilämpenemistä hillitään passiivisilla suunnitteluratkaisuilla

Suomalaiseen rakennustapaan ei ole kuulunut jäähdytyksen suunnittelu. Jo tällä hetkellä kesien hellejaksojen aikana asuinnoissamme on ollut tukalan kuumaa. Suunnittelussa tarkastelemme kyllä ylilämpenemistä, mutta nojaamme siinä 2012 säädataan, mikä ei kuvaa edes tämänhetkistä ilmastoamme, saati sitten tulevaa.

Espoo on usein osoittanut edelläkävijyyttä rakennusfysiikkaan liittyvissä asioissa. Kaupungin ohjeessa asuinrakennuksissa pitää varautua jäähdytyksen lisäämiseen tai vaihtoehtoisesti tehdä energiatarvearvioinnit niin vaativan olosuhteen säädatalla ja oletuksilla, ettei tämänhetkisillä ilmanvaihtolaitteilla pystytä vastaamaan vaatimuksiin. Asuntoja ei myöskään saa rakentaa ilman jäähdytysvarausta, jos niissä ei ole mahdollisuutta läpituuletukseen. Rakennusvalvonnan Topten-verkoston kautta ohjeistus voi levitä myös muiden kaupunkien ohjeistuksiin.

Rakennusten lämpökuormaa tulisi ensisijaisesti vähentää passiivisella aurinkosuojauksella: ikkunoiden suuntauksella, ikkunalasin g-arvoilla ja erilaisilla kalvoilla aurinkosäteilyn estämiseksi, kaihtimilla, säleiköillä ja lipoilla. Myös kasvillisuus, erityisesti lehtipuut, ovat hyviä aurinkosuojauksen keinoja, sillä kesällä lehtineen ne varjostavat ja talvella lehdettöminä päästävät auringonsäteilyn lävitseen. Selvää on, että lisää ohjeistusta ja koulutusta tarvitaan, jotta nämä passiiviset ylilämpenemistä hillitsevät keinot osattaisiin systemaattisesti huomioida mahdollisimman aikaisessa vaiheessa suunnittelua.

Jäljelle jäänyt kuorma hoidetaan jäähdyttämällä. Jäähdytykseen varautuminen on merkittävästi helpompaa ja ympäristömyönteisempää jo rakentamisvaiheessa, kuin myöhemmin tulevaisuudessa.

EU-taksonomia ohjaa sopeutumiseen, Suomen linjaukset valmistelussa

Vuoden 2022 alusta voimaan tullut EU-taksonomia on vihreän rahoituksen viitekehys, jonka yksi kriteereistä liittyy ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. Rakennusten hankinta ja omistaminen sekä uudis- ja korjausrakentaminen voivat olla taksonomian mukaisia vain, jos ne eivät aiheuta merkittävää haittaa (Do No Signifigant Harm, DNSH) ilmastonmuutokseen sopeutumiselle. Tämä ehto toteutuu silloin, kun olennaiset ilmastoriskit on arvioitu ja kun riskien vähentämiseksi tarvittavat ratkaisut on suunniteltu ja tarpeen mukaan toteutettu.

Suomessa valmistellaan parhaillaan opasta rakennuksiin kohdistuvista ilmastoriskeistä ja sopeutumiskeinoista. Rakennusteollisuuden Koulutuskeskus RATEKO:n johtaman työn tarkoituksena on sopia yhteiset linjaukset siitä, miten EU-taksonomian kriteerejä sovelletaan Suomessa. Saan seurata ohjausryhmässä hankkeen työtä, joka tulee antamaan selkeitä eväitä rakennuttajille ja suunnittelijoille.

Rakennusfysiikka 2023 -päivillä esiteltiin Kosteusturvallisen rakentamisen palkinnon ehdokkaat, joiden joukossa oli myös A-Insinöörien Ilmastonmuutokseen sopeutumisen opas. Palkinnon voitti Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeiden (RIL 107) päivitystyö, oikein ja ansiosta.

Ilmaston muuttuminen pitäisi huomioida kaikissa pidemmän aikavälin investoinneissa. Jotta pystymme sekä hillitsemään ilmastonmuutosta että sopeutumaan siihen, pitäisi ensisijaisesti keskittyä olemassa olevan rakennuskannan korjaamiseen.

Kosteusvaurioiden kannalta riskialttiiden rakenteiden korjaaminen ajoissa ja oikeilla toimenpiteillä on ensiarvoisen tärkeää. Ja jotta korjaukset voidaan toteuttaa oikein ja todennetun tarpeen mukaan, rakenteiden kunto on syytä selvittää systemaattisella kuntotutkimuksella, johon kuuluu myös rakennuksen vaipan ilmanpitävyysmittaukset. 

Kirjoittaja Elli Kinnunen toimii A-Insinööreissä kestävän kehityksen asiantuntijana ja edistää aktiivisesti rakennuksiin ja rakennusmateriaaleihin liittyvää vastuullisuutta asiakasprojekteissa, kouluttajana sekä opiskelijoiden ohjaajana.