Pitäisikö korjata vai purkaa? Hiilijalanjälkilaskenta tuo lisää tietoa päätöksentekoon
Suomessa on paljon 1960, -70 ja -80-luvuilla rakennettuja rakennuksia, jotka ovat nyt peruskorjauksen tarpeessa. Toisaalta tarve lisärakentamiselle kasvukeskuksissa on huutava. Niin uudisrakentamiseen kuin korjausrakentamiseen kohdistuu painetta ja odotuksia hiilineutraaliustavoitteiden näkökulmasta.
Suomen tavoitteena on olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Suurista kaupungeista mm. Helsinki, Espoo, Vantaa, Tampere ja Turku ovat asettaneet vieläkin kunnianhimoisemmat tavoitteet. Mikä on peruskorjausiässä olevien alueiden rooli näiden vähähiilisyystavoitteiden saavuttamisessa?
Rakennusalalla on tähän asti yleisesti uskottu, että vanhan korjaaminen on ilmaston kannalta parempi vaihtoehto kuin uuden rakentaminen. Olemassa olevan purkaminen jätteeksi ja uuden rakentaminen aiheuttaa kiistämättömän suuren ja välittömän hiilipiikin. Toisaalta uudisrakennus on lähes poikkeuksetta selvästi vanhaa energiatehokkaampi.
Otimme tänä vuonna A-Insinööreissä käyttöön ympäristöministeriön pilotointikierroksella olevan hiilijalanjäljen laskentamenetelmän ja teimme vaihtoehtoiset tarkastelut kohteissa Vantaan Martinlaaksossa, Helsingin Mellunmäessä ja Keravalla. Lue lisää: Hiilijalanjälkilaskenta
Elinkaaren hiilijalanjälki voi yllättää – toisinaan purkaminen kannattaa
Kun rakentamisen ilmastovaikutuksia arvioidaan – ja verrataan uuden rakentamista vanhan korjaamiseen – tarkastelu kohdistuu vaihtoehdon elinkaaren kokonaispäästöihin. Kokonaispäästö voidaan vertailusyistä jakaa esimerkiksi rakennetuille bruttoneliöille tai rakennuksen käyttäjille, esimerkiksi asukaskohtaisesti.
Julkaisimme kesäkuussa raportin, jonka mukaan uudisrakentaminen voi olla peruskorjausta ilmastoystävällisempi vaihtoehto. Vertasimme kahdella asuinalueella rakennusten peruskorjauksen ilmastovaikutuksia siihen, että nykyiset rakennukset purettaisiin ja tilalle rakennettaisiin uusi asuinalue. Kun laskimme hiilijalanjäljen 50 vuoden elinkaarella, purkava uudisrakentaminen osoittautui vähäpäästöisemmäksi vaihtoehdoksi rakennettua neliötä kohti. Lue lisää: Uudisrakentaminen on peruskorjausta ilmastoystävällisempi vaihtoehto
Asuinalueet sijaitsevat liikenneyhteyksiltään ja palveluiltaan keskeisillä paikoilla Vantaan Martinlaaksossa ja Helsingin Mellunmäessä. Laajempi uudisrakentaminen näillä alueilla on perusteltua, ja vaikuttaa osaltaan vertailuun: se mahdollistaa esimerkiksi alueellisen, vähähiilisen energiajärjestelmän toteuttamisen.
Martinlaakson uudiskohteessa kasvihuonekaasupäästöt (hiilidioksidiekvivalentit, CO2e) olivat 14,5 kg neliötä kohti vuodessa, kun peruskorjausvaihtoehdossa sama luku oli 12,5 kg. Mellunmäen kohteessa vastaava uudisrakentamisen hiilijalanjälkiluku oli 14,9 kg, korjausrakentamisen 14,7 kg. 
Martinlaakson kohteen hiilijalanjälkilaskennan tulokset 50 vuoden elinkaarella: kokonaishiilijalanjälki (CO2e), hiilijalanjälki rakennettua neliötä kohden sekä hiilijalanjälki asukasta kohden.
Etenkin Mellunmäessä erot kasvavat uudisrakentamisen hyväksi, kun tarkasteluun otetaan asumisen hiilijalanjälki (hiilijalanjälki per asukas). Tehokkaat uudet asuntopohjat mahdollistavat jonkin verran tiiviimmän asumisen. Mellunmäessä uudisrakentamisen hiilijalanjälki per asukas oli 517 kg ja korjausrakentamisen 679 kg.
Uudisrakentamisen hiilipiikki on merkittävä ja muodostuu välittömästi. Noin puolet rakennuksen hiilijalanjäljestä – vanhojen rakennusten tapauksessa enemmänkin – muodostuu kuitenkin käytön aikana ja pääasiassa energiankulutuksesta.
Uudet rakennukset ovat koko elinkaarensa aikana huomattavasti energiatehokkaampia kuin vanhat. Esimerkiksi Mellunmäen kohteessa uudisvaihtoehto ohittaa hiilijalanjälkivaikutukseltaan korjausvaihtoehdon noin 20 vuoden kohdalla. Samoihin aikoihin vanhat rakennukset tarvitsisivat jälleen korjausta, mitä ei voitu huomioida laskelmassa.
Toisinaan korjaaminen on selvästi ilmastoedullisempaa
Selvitimme hiljattain hiilijalanjälkivaikutuksia myös erään vuonna 1983 rakennetun koulun kohdalla Keravalla. Tässä tapauksessa tarkastelimme peruskorjauksen ja purkavan uudisrakentamisen vaihtoehtoja 30 vuoden elinkaarella, mikä on korjaushankkeen kohdalla 50 vuotta realistisempi laskentajakso. Tämä tarkastelu poikkeaa aiemmin esitetyistä myös siinä, että uudelleenrakentamisella ei tavoiteltu kiinteistön laajentamista.
Vertailu osoitti, että peruskorjauksen vuotuinen hiilijalanjälki on 17,7 kg/m2 ja betonielementtirakenteisen uudisrakentamisen huomattavasti suurempi 26,9 kg/m2. Toisaalta, jos uudisrakennus toteutettaisiin massivipuisena CLT-rakenteena, voitaisiin päästä peruskorjauksen kanssa tasoihin jo 30 vuoden elinkaarella.
Hallitus tarjoaa tällä hetkellä laajennettua energiaremonttitukea osaratkaisuna rakennetun ympäristön hiilijalanjäljen pienentämiseksi. Esimerkiksi Keravan kohteessa energiaremontti on todennäköisesti kannattavin vaihtoehto sekä taloudellisesti että ilmastomielessä. Sama pätee vastaaviin asuinrakennuskohteisiin, joissa elinkaarta on vielä runsaasti jäljellä eikä kohteessa tavoitella lisäneliöitä.
On mitattava sitä hiilijalanjälkeä, mitä haluaa ohjata
Hiilijalanjäljen laskentamenetelmät ovat viime vuosina kehittyneet merkittävästi. Ympäristöministeriö on valmistellut Suomen rakennusalalle yhtenäisiä laskentaperusteita, joita mekin olemme hiilijalanjälkilaskennassamme käyttäneet. Kehittyneet ovat myös tulosten kannalta ratkaisevat taustatiedot, kuten energian päästökäyrät sekä rakennusmateriaalien todennetut ilmastovaikutustiedot.
Sekä muutokset toimintaympäristössä että erilaiset vertailutulokset antavat aihetta harkintaan, kun uusia hankkeita perustellaan. Kannattaa vähintäänkin ravistella vanhaa mutu-tietoa, mutta myöskin tutkia tarkemmin eri ratkaisuvaihtoehtojen hiilijalanjälkivaikutukset. Mitä varhaisemmassa vaiheessa hanketta ollaan liikkeellä, sen paremmin hiilijalanjälkivaikutukset voidaan huomioida päätöksissä ja hankkeen ohjauksessa.
Korjaamisen ja purkavan täydennysrakentamisen hiilijalanjälkeä vertailtaessa kannattaa miettiä myös mittayksikköä. Suomen tavoite on vähentää kokonaishiilipäästöjä, ja rakennuksen kokonaishiilijalanjälki (yksikkönä kg CO2e) kertoo parhaiten ilmastoon kohdistuvasta vaikutuksesta koko elinkaarella. Toisaalta viranomaisohjaus tulee kohdistumaan rakentamisen pinta-alakohtaisiin hiilipäästöihin (kg/CO2/m2/a). Todellista kestävyyden mittaria pohtii myös Raklin Mikko Somersalmi blogissaan.
Suomen kokonaistavoitteen ja rakennuttajan näkökulmasta on hyödyllistä ottaa pinta-alakohtaisen päästön rinnalle mittariksi hiilijalanjälki per asukas, työpiste tai työntekijä. Näin päästään näkemään hyvän suunnittelun ja käyttötarkoituksen optimoinnin edut.
Mittayksikön lisäksi tarkastelujakso – laskennallinen elinkaari – vaikuttaa tulokseen. Korjausrakentamiselle 50 vuoden peruslaskentajakso on usein realistisesti liian pitkä, uudisrakentamiselle puolestaan liian lyhyt. Tämä kannattaa pitää mielessä tuloksia tulkitessa. Tarvittaessa rinnalla voidaan laatia herkkyystarkasteluksi pidempi ja lyhyempi jakso.
Kaksi tärkeää havaintoa hiilijalanjälkilaskelmistamme
Purkava uudisrakentaminen voi mahdollistaa rakentamisen ja asumisen hiilijalanjäljen pienentämisen ja edistää näin Suomen ilmastotavoitteita. Toisaalta hiilijalanjäljen muodostumisen aikajänteellä on merkitystä; rakentamisen aikana syntyvä hiilipiikki vaikuttaa ilmastoon heti, ja 50 vuoden elinkaaren aikana syntyvä säästö korjaa vahingon hyvin hitaasti.
Kaupunginosien tiivistäminen ja ihmisten tuominen valmiiden liikenneyhteyksien ja palveluiden äärelle voi tukea ilmastotavoitteita paremmin kuin olemassa olevien rakenteiden ylläpitäminen peruskorjauksilla. Havainto ei kuitenkaan ole yleispätevä ja harkinnassa tulee tukeutua hankkeen erityispiirteet huomioivaan tutkittuun tietoon.
Toinen, ja vieläkin tärkeämpi havainto laskelmistamme on, että uudisrakentamisen tai korjausrakentamisen nykyiset tavat ja muodot eivät pääse lähellekään hiilineutraalia lopputulosta. Meillä on vielä paljon tekemistä energiaratkaisujen, vähähiilisten materiaalien ja kiertotalousratkaisujen hyödyntämisessä.
Rakennusalan yhteisessä ilmastoharppauksessa on syytä etsiä ongelmien sijasta ratkaisuja. Me A-Insinöörit olemme luoneet projektitoimintamme pohjaksi vähähiilisen rakennuttamisen prosessin, jonka avulla hankkeen hiilijalanjälkitavoitteet asetetaan ja ohjataan järjestelmällisesti ja tehokkaasti. RAKLI ry on koonnut hyvän vähähiilisyyden tiekartan toimenpiteineen kiinteistönomistajille ja rakennuttajille. Yhdessä pyrimme edesauttamaan muutosta mm. järjestämällä RAKLIn kanssa vähähiilisen rakennuttamisen klinikan, joka jatkaa siitä, mihin vähähiilisyyden tiekartta jää.
Ensi vuoteen jatkuvan klinikan aikana rakennuttajat kehittävät itselleen ja alalle vähähiilisen rakennuttamisen ohjausmenettelyjä, hanke kerrallaan. Lue lisää: Vähähiilinen rakentaminen
Tutustu aluerakentamisen vaihtoehdot hiilijalanjäljen näkökulmasta -raporttiin!
Kirjoittaja, tekniikan tohtori Liisa Jäätvuori on riskienhallinnan ja vähähiilisen rakennuttamisen erityisasiantuntija, joka toimii A-Insinööreissä kestävän kehityksen ja uusien palveluiden johtajana.
